Pikkukiviä

Tämä ei ole meditaatiota

  • "Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi metsään kesäyönä. Tunne valkolehdokin tuoksu kaikkialla."
    "Sulje silmäsi ja kuvittele itsesi metsään kesäyönä. Tunne valkolehdokin tuoksu kaikkialla."

Niin, blogikirjoitushan tämä on. Mutta asia on kyllä otsikon mukaista. Lisäksi tämä jatkaa sarjaa, jossa muutama viikko sitten tulin lukeneeksi uskonnon oppikirjoja.

Toisessa blogissa on äiti, teologi päätynyt keskustelemaan ja lukemaan lapsensa uskonnon oppikirjasta (Tähti 6, uskonnon oppikirja 2015, Otava, sivu 67) seuraavanlaisen kohdan:

"Kokeile buddhalaista mietiskelyä 5-15 minuuttia. Yritä olla ajattelematta mitään.

a) Kuvaile oloasi mietiskelyn jälkeen kolmella adjektiivilla.

b) Miten onnistuit olemaan ajattelematta mitään?

c) Miltä mietiskely tuntui?

d) Millaisessa tilanteessa mietiskelystä voisi olla hyötyä?"

Tuo äiti siis "järkyttyi" tuosta kohdasta, pitää sitä buddhalaisuuden harjoittamisena ja uskonnonvapauden loukkauksena. 

Minulle yllättäen tulee siitä kohdasta mieleen muita ajatuksia.

OK, kirja käyttää "suomalaista" termiä "mietiskellä", mutta koska ja vaikka se tarkoittaa "pohtimista" eli "ajattelemista", "miettimistä", niin korvaan sen tästä eteenpäin taas paremmalla sanalla "meditaatio".

1) Tuo kirjan tehtävä ei edusta meditaatiota. Se ei edusta buddhalaista meditaatiota, eikä tuon tekeminen ole buddhalaisuuden harjoittamista, vaikka kirjan tekijät ovat siihen niin kirjoittaneet. "Kokeile muinaissuomalaisten uskonnon harjoittamista. Tee pihalle lumiukko." Ei.

Tuo on lähinnä ihmisen mielen toimintaa testaava harjoitus, sinänsä erittäin hyvä toki. Se liittyy myös meditaatioon sikäli, että meditaation harjoittaja törmää tuohon ilmiöön: ihmisen toimivassa mielessä on aina joku sisältö. Vain jos mieli ei toimi, ihminen on syvässä unessa tai kuollut, mielessä ei ole sisältöä.

Intialaisessa meditaatioperinteessä on ihmisen mieltä kuvattu joskus paikallisilla käsitteillä sanomalla sen olevan kuin hullu, juopunut apina hedelmäpuussa, joka hyppii edestakaisin ja pitää meteliä.

2) Ihminen ei siis voi olla ajattelematta mitään.

Jos tämän on tarkoitus antaa tuntuma meditaatiosta, se vaikuttaa vähän järjestetyltä kokeelta: "Jos haluat tietää minkälaista on suomalaisessa saunassa, laita kätesi 100-asteiseen veteen. Saunassa voi olla vielä kuumempaa."

3) Alkuperäisen lainauksen tekijä oli tarkistanut kirjan ja tämä oli hänen havaintojensa mukaan ainoa kohta, jossa ehdotetaan uskontoon liittyvän harjoituksen tekemistä. Tämä johtaa seuraavaan ajatukseen:

Ns. muut tai vieraat uskonnot, edes aasialaiset, eivät ole mitään shoppailukohteita, joista voi "kokeilla asioita" ja sitten tietää Totuuden, koska on käynyt siellä turistimatkalla. Tai ainakaan ne eivät anna siihen enempää perusteita kuin muut uskonnon ja maailmankatsomukset:

"Ota ohutta leipää, laita se kielellesi ja hörppää viiniä. Millaisessa tilanteessa ehtoollisesta voisi olla hyötyä?"

4) Tämä ote evankelisluterilaisen "oman uskonnon" oppikirjasta ja sen kokemisesta uskovan äidin maailmankuvassa muistuttaa taas siitä, miten hyödyllistä olisi saada kouluihin kaikille yhteinen katsomusaine. Kannattaa siis käydä allekirjoittamassa kansalaisaloite ennen helmikuuta 2016: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1438

Kun olisimme "neutraalissa kehyksessä" (äidinkielenopettajani käyttäisi tuossa punakynää...), voisimme suhtautua kaikkeen kokeilevasti ja pohtivasti. Ikätasoisesti opettaja voisi ottaa esille aiheita ja kysymyksiä:

Voiko ihminen olla ajattelematta mitään?
Mitä tapahtuu, jos ei ajattele mitään?
Mitä on rukoileminen?
Miksi ihmiset rukoilevat?
Ketkä kaikki rukoilevat? Miten erilaiset ihmiset rukoilevat?
Mitä rituaaleja ihmisillä on?
Miksi ihmisillä on rituaaleja?
Liittyvätkö kaikki rituaalit uskontoon?
Mitä uskontoon liittyvät rituaalit merkitsevät ihmiselle?
jne. jne.

Opettaja saisi kertoa omista näkemyksistään ja lapset omistaan. Ketään ei arvosteltaisi tai arvotettaisi sen perusteella mitä näistä asioista ajattelee. Se olisi mahtavaa. Se tulee olemaan mahtavaa! :-)

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JuhoPalmroos kuva
Juho Eeva

Lisäksi tuo ei ole buddhalaisuutta sen perustavanlaatuisimmankaan määritelmän perusteella: joka turvaa kolmeen jalokiveen - Buddhaan, dhammaan ja sanghaan - on buddhalainen.

Meditointia löytyy monista uskonnoista, mukaanlukien ristin uskosta (https://en.wikipedia.org/wiki/Pio_of_Pietrelcina).

Käyttäjän anttikivivalli kuva
Antti Kivivalli

Näino. Totta kai esim. kristillisen ehtoollisen leikkiminen olisi "kristinuskoa", mutta siinäkin (toivottavasti) lienee olennaisinta ihmisen sisäinen prosessi, ei se, mitä ulkoisesti tehdään.

Meditaatio ei todellakaan ole mitenkään sidoksissa aikaan, paikkaan, ihmisen maailmankuvaan tai esimerkiksi uskontoon. Kaikki nämä toki vaikuttavat siihen kuvaukseen ja tulkintaan, mitä meditaatiosta sitten (jälkikäteen) sanotaan.

Tantrassa on sanottu mielen kehittämisen menetelmistä seuraavaakin:

Uttamo Brahmasadbhavo
madhyama dhyanadharana
Japastutih syadhadhama
murtipujadhamadhama

Parasta on olla ykseystilassa Jumalan kanssa,
keskinkertaista on meditaatio (dhyana) ja keskittyminen (dharana),
huono menetelmä on rukouksien lausuminen ääneen,
huonoista huonointa on kuvainpalvonta.

Aina toisinaan ihmiset löytävät nämä menetelmät ja jos he saavat ykseyskokemuksen tai pystyvät elämään siinä pidempään, he tietenkin tulkitsevat sitä oman kokemuksensa perusteella ja jos he ovat katolisia, he tietenkin tulkitsevat sitä sillä perusteella.

Meille keskinkertaisille, jotka emme päädy spontaanisti mihinkään tilaan sopii hyvin meditaatio. Tekstin mainitsema dhyana on sitä "oikeaa meditaatiota" (etymologinen ketju on dhyana > chan > zen), joka sekään ei onnistu ihan tuosta vaan, mutta harjoittelu kannattaa. Ja hyvä alku on ihan se mindfulness-tyyppinen istu hiljaa, tarkkaile ajatuksiasi ja anna niiden mennä (tuo on siis se idea, ei "älä ajattele mitään" - toki ei ajatella mitään aktiivisesti, vaan annetaan ajatusten tulla - ja mennä - vapaasti).

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Lähinnä tuossa voi olla kohta "kokeile buddhalaista mietiskelyä" hieman monitulkintainen. Mietiskely ei itsessään ole uskonnon harjoittamista, mutta jos siihen liitetään jotain uskonnollista sisältöä, se ehkä olisi. Se, että tiettyä mietiskelytekniikkaa käytetään buddhalaisuudessa ja että tekniikka on peräti keksitty uskonnonharjoituksen tarkoituksessa, ei tee siitä varsinaisesti uskonnonharjoitusta.

Vertaukseksi voisi ottaa hiljaa kävelemisen. Ajatellaan vaikka, että buddhalaismunkit kävelevät hiljaa, jotteivät häiritsisi toisia. Heille se olisi siten osa uskonnonharjoitusta. Sitä voisi kutsua "buddhalaiseksi kävelyksi", sikäli että siinä astutaan tietyllä tapaa. Mutta samaa kävelytekniikkaa voi käyttää ilman tätä uskonnollista merkitystäkin. Miksi kristitty kieltäytyisi kävelemästä hiljaa vain sen vuoksi, että se on buddhalaisen mietiskelyn kannalta hyvä?

Tai lähimmäisten auttamisen. Monet kristityt auttavat lähimmäisiään osana uskonnonharjoitusta. Kuitenkin toisia ihmisiä voi auttaa ihan muutenkin, ihan vain jos se tuntuu kivalta.

Tämä on sikäli aika relevantti aihe, että monet itämaiset kamppailulajit pohjautuvat erityisesti zen-buddhalaisuuden perinteisiin. Onko vaikkapa aikidon harjoittelu buddhalaisuuden harjoittelua? Aikidossa zazen-harjoitukset ovat rutiinia. Itse olen joskus ollut jonkun NMKY:n järjestämällä iaidoleirillä – siis kristillinen yhdistyskö on järjestänyt buddhalaisen uskonnollisen tapahtuman? No ei, kun näitä harjoituksia ei juuri mielletä uskonnollisiksi. Vaikka on esim. USA:ssa joissain tapauksissa asetettu rajoituksia joogaharjoituksille, kun joku on ajatellut niiden olevan uskonnonharjoitusta.

Itsekään en toki ateistina ole koskaan mieltänyt noita harjoituksia sellaisiksi. Se, että jossain uskonnossa tehdään tiettyjä henkisiä harjoituksia ei tarkoita, että harjoituksiin sisältyisi uskontojen metafyysisten väitteiden omaksumista. Vaikka, olen kyllä huomannut, että jotkut kyllä haksahtavat niihin. Se on ehkä lähellä sitä, että kristinuskossa on monia elementtejä, jotka kristityt pilaavat uskomalla niihin.

Useimmille kristityille asia tuskin aiheuttaa sen enempää hämmennystä kuin kaltaisilleni ateisteillekaan, Soili Haverinen edustanee aika äärimmäistä näkemystä. Tulkinta voi olla ymmärrettävä sikäli, että kristinuskon uskonnonharjoitukselliset rituaalit, kuten rukoilu, ovat kiinteästi uskonnollisia, eivätkä mielekkäästi erotettavissa uskosta. Tämä kristinuskon ero buddhalaisuudesta voi ehkä olla Haveriselle vaikea ymmärtää.

Toimituksen poiminnat